Kun kuningas Herodes oli kuollut, enkeli tuli Joosefin luo uudestaan ja sanoi, että Joosef perheineen voisi nyt mennä Jerusalemiin pelkäämättä lapsen tähden. Niin Joosef ja Maria, ja hänen poikansa Jeesus Kristus, matkustivat kohti Jerusalemia, mutta kuultuaan matkan varrella, että kuningas Herodeksen poika oli kruunattu uudeksi kuninkaaksi, ja peläten, että hänkin satuttaisi poikaa, he kääntyivät toiseen suuntaan päätyen Nasaretiin. He asuivat siellä, kunnes Jeesus Kristus oli kaksitoistavuotias.
Sitten Joosef ja Maria menivät Jerusalemiin uskonnollisille juhlille, joita pidettiin tuohon aikaan Jerusalemin temppelissä, mikä oli kuin mahtava kirkko tai tuomiokirkko; ja he ottivat Jeesuksen Kristuksen mukaansa. Kun juhlat oli juhlittu, he matkustivat pois Jerusalemista, takaisin omaan kotiinsa Nasaretiin, yhdessä suuren joukon ystäviä ja naapureita kera. Ihmiset nimittäin tapasivat kulkea suurissa joukoissa siihen aikaan, ryöväreiden pelosta; teiden ollessa turvattomampia ja huonommin suojeltuja kuin nykyään, ja matkustamisen ollessa huomattavan paljon vaikeampaa kaiken kaikkiaankin kuin se on nykyään.
He matkustivat eteenpäin. Kokonaisen päivän verran, eivätkä he tienneet, että Jeesus Kristus ei ollut heidän mukanaan; matkaseurueen ollessa suuren suuri, he ajattelivat, että Hän olisi jossain ihmisten seassa, vaikka he eivät nähneet Häntä. Mutta huomatessaan, että Hän ei ollut siellä, ja peläten Hänen kadonneen, he palasivat Jerusalemiin huolissaan etsimään Häntä. He löysivät Hänet istumassa temppelissä keskustellen Jumalan hyvyydestä, ja siitä kuinka meidän tulisi ottaa Hänet huomioon, oppineiden miesten kanssa, joita kutsutaan tohtoreiksi. He olivat kaikki hämmästyksissään siitä mitä Jeesus sanoi heille ja mitä kysymyksiä hän heiltä kysyi.
Hän meni, Joosefin ja Marian kanssa, kotiinsa Nasaretiin, heti kun he olivat löytäneet hänet, ja asui siellä kunnes oli kolmekymmentä- tai kolmekymmentäviisivuotias.
Samaan aikaan eli erittäin hyvä mies, nimeltään Johannes, jonka äiti oli Elisabet - Marian serkku. Ihmisten ollessa pahoja, ja väkivaltaisia, ja tappaen toisiaan, ja laiminlyöden velvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan, Johannes (opettaakseen heitä) matkusti ympäri maata, saarnaten heille ja kehoittaen heitä olemaan parempia miehiä ja naisia. Koska hän rakasti heitä enemmän kuin itseään, hän ei hemmotellut itseään. Kun hän teki hyvää heille, hänellä oli vaatimaton kamelinnahkavaate päällä ja hän söi hyönteisiä, joita kutsutaan kulkusirkoiksi, joita hän löysi matkustaessaan: ja villiä hunajaa, mitä mehiläiset jättivät hänelle onttoihin puihin. Et todennäköisesti ole nähnyt kulkusirkkaa, koska ne kuuluvat siihen maanosaan lähelle Jerusalemia, mikä on hyvin kaukana meistä. Niin kuuluvat muuten kamelitkin, mutta luulenpa, että olet kuitenkin nähnyt kamelin? Niitä tuodaan tänne silloin tällöin, ja jos haluaisit nähdä sellaisen, ja et ole vielä nähnyt, niin joku päivä minä näytän sinulle.
Siellä oli joki, ei kovin kaukana Jerusalemista, nimeltään Jordan; ja sen vedessä Johannes kastoi niitä ihmisiä, jotka tulivat hänen luokseen ja lupasivat olla parempia. Ihmisiä meni hänen luokseen joukoittain, Jeesuskin meni. Kun Johannes näki hänet, Johannes sanoi,
“Miksi minä kastaisin sinut, joka olet minua niin paljon parempi!”
Jeesus Kristus vastasi,
“Kasta nyt vaan.”
Ja Johannes kastoi hänet. Kun hänet oli kastettu, taivas avautui, ja kaunis lintu, kuin kyyhkynen tuli lentäen alas, ja Jumalan äänen, puhuen taivaan korkeuksista, kuultiin sanovan
“Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt!”
Jeesus Kristus meni villiin ja ihanaan maaseutuun, jota kutsutaan kutsutaan erämaaksi, ja pysyi siellä neljäkymmentä yötä ja neljäkymmentä päivää, rukoillen, että hän voisi olla hyödyksi miehille ja naisille opettamalla heitä olemaan parempia niin, että he kuoltuaan voisivat olla onnellisia Taivaassa.
Kun hän tuli pois erämaasta, hän alkoi parantaa sairaita laittaen vain kätensä heidän päälleen; sillä Jumala oli antanut hänelle voiman parantaa sairaita, antaa näön sokeille ja tehdä monia ihmeellisiä ja juhlallisia tekoja, mistä kerron enemmän myöhemmin ja joita kutsutaan Kristuksen “tunnusteoiksi”. Toivoisin, että muistaisit tuon sanan, koska aion käyttää sitä uudestaan, ja koska haluaisin sinun tietävän, että se tarkoittaa jotain sellaista ihmeellistä, mitä ei voi tehdä muuten kuin Jumalan luvalla ja avulla.
Ensimmäinen ihme, jonka Jeesus Kristus teki, tapahtui Kaanassa, jonne hän meni hääjuhlaan äitinsä Marian kanssa. Maria kertoi hänelle, että siellä ei ollut viiniä. Siellä oli ainoastaan kuusi kivistä vesiastiaa täynnä vettä. Jeesus muutti kaiken tuon veden viiniksi vain nostamalla kättään, ja kaikki jotka siellä olivat joivat niistä.
Jumala oli antanut Jeesukselle Kristukselle vallan tehdä tuollaisia ihmeitä; ja hän teki niitä, jotta ihmiset tietäisivät, että hän ei ollut kuka tahansa ihminen, että he uskoisivat sen mitä hän opetti ja että he uskoisivat, että hän oli Jumalan lähettämä. Monet ihmiset kuultuaan tästä ja siitä, että hän paransi sairaita alkoivat uskoa häneen; ja suuret väkijoukot seurasivat häntä kaduilla ja teillä, missä tahansa hän liikkuikin.
Kirjoittanut: Charles Dickens, The Life of Our Lord
Suomentanut: Jaakko Ojala
No comments:
Post a Comment