“Menestyäkseen täytyy kysyä oikeat alustavat kysymykset.”
Aristoteles, Metafysiikka
Koko elämäni aikana olen tavannut vain yhden henkilön, joka väittää nähneensä aaveen. Mielenkiintoista tässä tarinassa on se, että kyseinen henkilö ei uskonut kuolemattomaan sieluun ennen kuin näki aaveen, eikä uskonut siihen vielä senkään jälkeen kuin oli sellaisen nähnyt. Hän sanoo, että se mitä hän näki oli illuusio tai sitten se on ollut häiriö hermoissa. Tietenkin hän saattaa olla oikeassa. Näkeminen ja uskominen ovat kaksi eri asiaa.
Tästä syystä kysymystä ihmeiden tapahtumisesta ei pystytä koskaan ratkaisemaan pelkästään kokemusten perusteella. Jokainen tapahtuma joka saattaisi väittää olevansa ihme, on lopultakin jotakin, jota esitellään aisteillemme, jotakin nähtyä, kuultua, kosketettua, haistettua tai maistettua. Meidän aistimme eivät ole erehtymättömiä. Jos mitään epätavallista näyttää tapahtuneen, voimme aina sanoa, että olemme olleet aistiharhan uhreja. Jos meidän filosofiamme ei salli yliluonnollista, niin sillä tavalla me tulemme sanomaan. Se mitä opimme kokemuksista riippuu filosofiasta, jonka tuomme kokemuksiimme. Siksi on hyödytöntä vedota kokemuksiin ennen kuin olemme ratkaisseet, niin hyvin kuin mahdollista, filosofisen kysymyksen.
Jos välitön kokemus ei voi todistaa tai sulkea pois ihmettä, niin vielä vähemmän siihen pystyy historia. Monet ihmiset ajattelevat, että on mahdollista ratkaista kysymys ihmeen tapahtumisesta menneinä aikoina tutkien todistusaineistoa “historiantutkimuksen tavallisten sääntöjen mukaan.” Mutta tavalliset säännöt ovat käyttökelvottomia ennen kuin olemme päättäneet, ovatko ihmeet mahdollisia ja kuinka todennäköisiä ne ovat. Jos ne nimittäin ovat mahdottomia, niin mikään määrä historiallisia todisteita ei tule vakuuttamaan meitä. Jos ne ovat mahdollisia, mutta äärettömän epätodennäköisiä, silloin ainoastaan matemaattisesti pätevä todistusaineisto vakuuttaa meidät: ja koska historia ei todista mitään tapahtumaa tuolla todennäköisyydellä, historia ei tule myöskään vakuuttamaan meitä siitä, että ihme on tapahtunut. Jos taas ihmeet eivät ole itsestään epätodennäköisiä, niin olemassa oleva todistusaineisto riittää vakuuttamaan meidät siitä, että useita ihmeitä on tapahtunut. Historiantutkimuksemme tulokset riippuvat näin ollen filosofisista näkemyksistä, joita omasimme ennen kuin aloimme katsoa todisteita. Filosofisen kysymys on tästä syystä esitettävä ensin.
Tässä on esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos sivuutamme alustavan filosofisen tehtävän ja kiiruhdimme suoraan historiallisen tehtävän pariin. Eräässä suositussa raamattukommentaarissa voi löytää keskustelun neljännen evankeliumin kirjoitusajankohdasta. Kirjoittaja sanoo, että se on kirjoitettu P. Pietarin teloituksen jälkeen, koska neljännessä evankeliumissa Kristus esitellään ennustamassa P. Pietarin teloitus. “Kirjan,” ajattelee kirjoittaja, “täytyy olla kirjoitettu ennen tapahtumia, joihin se viittaa.” Tottakai sen täytyy - mikäli todellisia ennustuksia ei koskaan tapahdu. Jos niitä tapahtuu, väite kirjan kirjoittamisajankohdasta on tuhoon tuomittu. Eikä kirjoittaja ole sanallakaan maininnut kysymystä ennustusten tapahtumistodennäköisyydestä. Hän olettaa (kenties tiedostamattaan), että ennustaminen on mahdotonta. Kenties hän on oikeassa: mutta jos hän on, niin hän ei ole päätynyt tähän periaatteeseensa historiantutkimuksen avulla. Hän on tuonut epäuskonsa ennustuksiin, niin sanoakseni, valmiiksi tehtynä. Jos hän ei olisi tehnyt niin, hän ei olisi päässyt historialliseen päätelmäänsä neljännen evankeliumin kirjoitusajankohdasta. Hänen työnsä on tästä syystä melko hyödytön henkilölle, joka on kiinnostunut tietämään onko ennustaminen mahdollista vai ei. Kirjoittaja aloittaa työnsä vasta, kun on vastannut tähän kysymykseen kielteisesti, perustelematta kielteistä kantaansa lukijoilleen.
Tämä kirja on tarkoitettu alustukseksi historiantutkimukseen. Minä en ole koulutettu historioitsija, enkä aio tarkastella historiallisia todisteita kristillisten ihmeiden tapahtumisen puolesta. Minun tarkoitukseni on saattaa lukijani asemaan, jossa he pystyvät tekemään niin itse. On hyödytöntä sukeltaa sisälle kirjoituksiin, ennen kuin meillä on jonkinlainen käsitys ihmeellisen mahdollisuudesta tai todennäköisyydestä. Ne, jotka olettavat ihmeiden olevan mahdottomia haaskaavat aikaansa tarkastellessaan kirjoituksia: me tiedämme edeltä käsin mihin tuloksiin he tulevat päätymään, sillä he päättelevät kehässä.
Kirjoittanut: C.S. Lewis, Miracles
Suomentanut: Jaakko Ojala
No comments:
Post a Comment