Hänen ystävänsä kohtelivat häntä hyvin.
He antoivat hänelle teetä, kakkua ja hilloa
Ja herkullisia kinkkusiivuja,
Ja suklaata, jonka sisällä oli jotain vaaleanpunaista
Ja pieniä kolmipyöriä ajaa,
Ja jopa veivät hänet eläintarhaan -
Mutta kerran siellä tapahtui jotain kauheaa,
Opettava tapaus, jonka haluaisin teillekin jakaa.
Tiedätte - tai ainakin teidän tulisi tietää,
Sillä olen usein sanonut niin -
Että lasten ei ole lupa
Kapinoida;
Jimin erityinen heikkous oli,
Että hän karkaili,
Ja tuonakin pahaenteisenä päivänä,
Hän päästi irti lastenhoitajan kädestä
Ja lähti lätkimään!
Hän ei tosin ollut juossut metriäkään, kun - Pam!
Kita ammollaan syöksyi häntä kohti leijona,
Voitko kuvitella miltä tuntuu,
Kun ensin varpaasi ja sitten kantapääsi,
Ja sitten vähittäin,
Nilkkasi ja sääresi, pohkeesi ja polvesi,
Syödään hitaasti, pala palalta.
'
Ei ihme, että Jim ei siitä pitänyt!
Ei ihme, että hän huusi: “Hei!”
Leijonankesyttäjä kuuli hänen huutonsa,
Ja vaikka olikin lihava, hän melkein juoksi,
Pienen miehen avuksi.
“Ponto!” hän käski tullessaan
(Sillä Ponto oli leijonan nimi)
“Ponto!” hän huusi vihaisesti,
“Päästä irti, hyvä herra! Alas! Laske alas!”
Leijona lopetti yhtäkkiä,
Ja antoi makupalan tippua,
Ja hiipi vastentahtoisesti häkkinsä perään,
Äristen pettymystään.
Mutta kun leijonankesyttäjä katsoi Jimiä,
Hänen katseensa oli samea,
Leijonan päästyä ateriassaan päähän saakka,
Poika ei enää ollut elävien kirjoissa.
Lastenhoitajan ilmoittaessa vanhemmille, he
Eivät olleet yllättyneet,
Hänen äitinsä, silmiään kuivatessaan,
Oli sanonut, “Tämä ei tullut yllätyksenä,
Hän ei koskaan noudattanut ensimmäistäkään ohjetta!”
Hänen isänsä, joka oli hillitympi,
Kutsui lapsensa ympärilleen ja pyysi
Ottamaan opiksi Jamesin onnettomasta kohtalosta
Ja tottelemaan lastenhoitajia,
Muuten ei voi tietää
Mitä kaikkea kauheaa voi heillekin tapahtua."
Kirjoittanut: Hilaire Belloc, Cautionary Tales for Children
Suomentanut: Jaakko Ojala
No comments:
Post a Comment